Kello näyttää 21.42 just nyt, ja kerronpa jo tähän väliin että normaalisti olisin tähän aikaan jo unten mailla !
En tiiä onko mulle tullu aikainen rappautuminen vai minkä takia meen joka yö nukkumaan aikaisin ja heräilen sitten ennen puolta päivää hyvin virkeänä 5 kahvikupin jälkeen.
Jännä homma sinänsä.
Toiset menee nukkumaan viideltä aamulla ja heräilevät sitten kun jaksaa, eli yleensä siinä 4 jälkeen päivällä.
Mikäs siinä, jokainen tavallaan.
Tarkoitus oli kirjotella tähän nyt ihan muusta kuin nukkumisesta ja mun ennen aikaisesta eläke-elämästä, mutta en yllättynyt sitten yhtään että ajatukset harhailee pitkin kyliä !
Eli, onko väärin erehtyä?
Joskus tuntuu että ihmiset ajattelee erehtymistä hirveänä rikoksena.
" Saatana jos erehdyt mua toiseksi ihmiseksi niin vedän sua kivellä otsaan! "
Mä oon nimittäin ihminen joka luulee väärin kaikenlaista, erehtyy harvasepäivä joko ihmisestä, asiasta, paikasta tai aiheesta.
Ymmärrän, kyllähän se vituttaa kun tuntematon ihminen hyppää syliin ja huutaa:
" Tiina täällähän sinä olet senkin ruma läski apina! "
Mutta siinä vaiheessa kun olet pyytelemässä anteeksi tätä HIRVITTÄVÄÄ erehdystä, niin mulle ainakin on joka kerta käynyt niinkin hyvä tuuri että oon saanu väistellä nyrkkejä ja potkuja, poliiseja ja palomiehiä, vihaisia aviomiehiä, vaimoja, lapsia ja jopa koiria.
Tai jos olet kertomassa kaverille jotain sinun ja toisen kaverisi seikkailua ja hyppäät välistä jonkun ei niin tärkeän kohdan, niin heti tulee tekstiä : " Miten saatoit unohtaa sen?! "
Tai muistat väärin ! Auta armias jos sanot kirjaston tilalta koulun niin HUHHUH mikä sekametelisoppa siitä syntyy !
Onko se oikeasti niin vaarallista erehtyä joskus?
Joku viisas ihminen sanoi joskus että ihminen on erehtyväinen, ja että sattuuhan sitä paremmissakin piireissä..
.. mutta miksi sitä ei vain ymmärretä.
Vai oonko mä vain joku ihmiskunnan arkkivihollinen.
Who knows?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti