Niin paljon idiootteja, niin vähän luoteja.

Ennen kuin tuomitset minut.. Pue kenkäni jalkoihisi. Kävele ne kadut, jotka minä olen kulkenut. Käsittele menetys ihmisistä jotka olen menettänyt. Kestä kaikki tunteet ja tapahtumat mitä olen kokenut. Kompastu jokaiseen kiveen johon törmäsin. Nouse aina uudestaan ylös ja kulje täsmälleen sama elämä kuten minä tein. Vasta sitten voit tuomita minut tai elämäni.

Oon aina miettiny että saako toisten ns. nimittelystä/haukkumisesta jotain mielihyvää kun sitä niin moni tekee, vai onko sitä harrastavilla ihmisillä jonkin sortin mielenterveydellisiä ongelmia?

Onko? 

Vähä sen tietää ja harva sen arvaa. Nykyään näihin lapsellisiin ja moraalittomiin huudahduksiin ja muihin säälittäviin tempauksiin törmää joka päivä.

Netissä, puhelinten välityksellä, koulussa, kaupungilla..

Onko missään enää turvassa?

Hetken pähkäiltyäni tajusin, että jos tahtoo elää rauhassa, ilman näitä kyseisiä häiriötekijöitä, täytyy sulautua massaan. Olla samanlainen kuin muut. Näyttää samalta kuin miljoona muuta, puhua samoista asioista ja ennen kaikkea, elää kuin muut.

Miten se onnistuu?

Itse henkilökohtaisesti inohan näitä kyseisiä "massatuotteita". Ei mitään omaperäistä, ei omia mielipiteitä, ei omaa tyyliä, ei omaa elämää. 

Kysymys kuuluukin; miten niin voi elää?

Ihmisen täytyy olla aito, omaperäinen, omistaa oma tyylinsä ja elää omaa elämäänsä ! 

Niin, minä olen elänyt, ja tulen aina elämään. 

Sanokoon vastaan ken tahtoo, tämä on minun elämäni ja tätä elän minä, ei kukaan muu.