Kukaan ei ole hyödytön. Aina voi olla edes huonona esimerkkinä.

Muutamia Faktoja

syntynyt: 8.1            
paikkakunta: Pyhäjoki & Raahe
siviilisääty: kihloissa
koulu: Raahen porvari- ja kauppakoulu (merkonomi)
musiikkimaku: Pääasiassa alternative ja screamo, mutta kaikki menee
pukeutuminen: en osaa kuvailla.. :o riippuu päivästä!
perhe: yksinhuoltajaäiti, isoveli (24), pikkusisko (8) ja pikkuveli (5)
lemmikit: sekarotuinen koira
luonne: jääräpää, suorasanainen, herkkä, sosiaalinen, huumorintajuinen
harrastukset: kitara, basso ja laulaminen.
lempibändi: Stam1na
lempiväri: musta ja harmaa
lempivuodenaika: syksy! :)
vihaan: epäaitoja ihmisiä, pinaattikeittoa !
rakastan: musiikki, my homies, äiti & Mikko ! :>

Niin paljon idiootteja, niin vähän luoteja.

Ennen kuin tuomitset minut.. Pue kenkäni jalkoihisi. Kävele ne kadut, jotka minä olen kulkenut. Käsittele menetys ihmisistä jotka olen menettänyt. Kestä kaikki tunteet ja tapahtumat mitä olen kokenut. Kompastu jokaiseen kiveen johon törmäsin. Nouse aina uudestaan ylös ja kulje täsmälleen sama elämä kuten minä tein. Vasta sitten voit tuomita minut tai elämäni.

Oon aina miettiny että saako toisten ns. nimittelystä/haukkumisesta jotain mielihyvää kun sitä niin moni tekee, vai onko sitä harrastavilla ihmisillä jonkin sortin mielenterveydellisiä ongelmia?

Onko? 

Vähä sen tietää ja harva sen arvaa. Nykyään näihin lapsellisiin ja moraalittomiin huudahduksiin ja muihin säälittäviin tempauksiin törmää joka päivä.

Netissä, puhelinten välityksellä, koulussa, kaupungilla..

Onko missään enää turvassa?

Hetken pähkäiltyäni tajusin, että jos tahtoo elää rauhassa, ilman näitä kyseisiä häiriötekijöitä, täytyy sulautua massaan. Olla samanlainen kuin muut. Näyttää samalta kuin miljoona muuta, puhua samoista asioista ja ennen kaikkea, elää kuin muut.

Miten se onnistuu?

Itse henkilökohtaisesti inohan näitä kyseisiä "massatuotteita". Ei mitään omaperäistä, ei omia mielipiteitä, ei omaa tyyliä, ei omaa elämää. 

Kysymys kuuluukin; miten niin voi elää?

Ihmisen täytyy olla aito, omaperäinen, omistaa oma tyylinsä ja elää omaa elämäänsä ! 

Niin, minä olen elänyt, ja tulen aina elämään. 

Sanokoon vastaan ken tahtoo, tämä on minun elämäni ja tätä elän minä, ei kukaan muu.

Erehtyminen on inhimillistä. Se, että myöntää erehtyneensä, on paha moka.

Kello näyttää 21.42 just nyt, ja kerronpa jo tähän väliin että normaalisti olisin tähän aikaan jo unten mailla !

En tiiä onko mulle tullu aikainen rappautuminen vai minkä takia meen joka yö nukkumaan aikaisin ja heräilen sitten ennen puolta päivää hyvin virkeänä 5 kahvikupin jälkeen.

Jännä homma sinänsä.

Toiset menee nukkumaan viideltä aamulla ja heräilevät sitten kun jaksaa, eli yleensä siinä 4 jälkeen päivällä. 

Mikäs siinä, jokainen tavallaan.

Tarkoitus oli kirjotella tähän nyt ihan muusta kuin nukkumisesta ja mun ennen aikaisesta eläke-elämästä, mutta en yllättynyt sitten yhtään että ajatukset harhailee pitkin kyliä !

Eli, onko väärin erehtyä?

Joskus tuntuu että ihmiset ajattelee erehtymistä hirveänä rikoksena.

" Saatana jos erehdyt mua toiseksi ihmiseksi niin vedän sua kivellä otsaan! "

Mä oon nimittäin ihminen joka luulee väärin kaikenlaista, erehtyy harvasepäivä joko ihmisestä, asiasta, paikasta tai aiheesta. 

Ymmärrän, kyllähän se vituttaa kun tuntematon ihminen hyppää syliin ja huutaa:

" Tiina täällähän sinä olet senkin ruma läski apina! "

Mutta siinä vaiheessa kun olet pyytelemässä anteeksi tätä HIRVITTÄVÄÄ  erehdystä, niin mulle ainakin on joka kerta käynyt niinkin hyvä tuuri että oon saanu väistellä nyrkkejä ja potkuja, poliiseja ja palomiehiä, vihaisia aviomiehiä, vaimoja, lapsia ja jopa koiria. 

Tai jos olet kertomassa kaverille jotain sinun ja toisen kaverisi seikkailua ja hyppäät välistä jonkun ei niin tärkeän kohdan,  niin heti tulee tekstiä : " Miten saatoit unohtaa sen?!  "

Tai muistat väärin ! Auta armias jos sanot kirjaston tilalta koulun niin HUHHUH mikä sekametelisoppa siitä syntyy !

Onko se oikeasti niin vaarallista erehtyä joskus?

Joku viisas ihminen sanoi joskus että ihminen on erehtyväinen, ja että sattuuhan sitä paremmissakin piireissä..

.. mutta miksi sitä ei vain ymmärretä.

Vai oonko mä vain joku ihmiskunnan arkkivihollinen.

Who knows?